Vallisaari

Yleisölle vasta avautuneen neitseellisen Vallisaaren historia on sotien, kulkutautien, veren ja ruudinkäryn tahrima. Keskiajalla merenkulkijat hakivat juomavetensä saaren monista lammista. Luotsit siirtyivät saarelle Santahaminasta majoittuen vaatimattomiin  puurakennuksiin.

Viaporin linnoituksen perustaminen muutti saaren luontoa, sillä sen metsät kaadettiin linnoituksen polttopuiksi ja karja laidunsi saaren niityillä.

Saarella on ollut historian aikana merkittävä rooli vihollisten hyökkäyksiä vastaan. Krimin sodan aikoihin 1885 saarten väliin ankkuroitu sota-alus Rossija joutui englantilais-ranskalaisen laivaston armottoman tykkitulen kohteeksi. Tämän seurauksena saarelle alettiin rakentamaan merelle ampuvia tykkipattereita, joista kuuluisin on Aleksanterin tykkipatteri.

Venäläisten poistuessa saarelta 1918 suomalaiset ottivat saaren varikko-ja varastosaarekseen, jossa varastoitiin tykistön sekä laivaston ammuksia ja miinoja. Vuonna 1937 saarella tapahtui tuhoisa räjähdys. Kaksitoista varikon työntekijää menehtyi. Saari autioitui hetkeksi. Toisen maailmansodan jälkeen saari asutettiin uudellaan. Asukkaita oli 1960-luvulla yli 200. Saarella oli muun muassa koulu ja kauppa.